Euroopan unioni Euroopan sosiaalirahasto -logo, Vipuvoimaa EU:lta 2014-2020 -logo.

Monialainen opetus digitaalisessa oppimisympäristössä

Olemme rakentaneet SOKK-hankkeessa SOKK-opetusmallin Itä-Suomen yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalojen yhteistyönä. Hankkeessa ovat mukana hoitotieteen, lääketieteen, ravitsemustieteen ja sosiaalityön oppiaineet Itä-Suomen yliopistosta sekä fysioterapeutin, sairaanhoitajan ja sosionomin tutkinto-ohjelmat Savonia-ammattikorkeakoulusta. Pilotoimme SOKK-opetusmallia marraskuussa 2021.

DigiCampus Moodle toimii monialaisen oppimisen ympäristönä, jonne tuotamme monialaiseen oppimiseen liittyvää sisältöä. Edistämme hankkeessa uusien, monialaisten oppimisympäristöjen kehittämistä ja opetusteknologisia innovaatioita. Työelämä (terveyskeskukset, KYS ja muut sotealojen työpaikat) on SOKK-opetusmallin sekä digitaalisen oppimisympäristön suunnittelussa vahvasti mukana.

SOKK-opetusmalli

SOKK-opetusmalli etenee kolmessa vaiheessa:

1. SOKK-opiskelu alkaa digitaalisessa oppimisympäristössä:

  • Orientoituminen opiskeluun, toteuttamistapoihin ja osaamistavoitteisiin.
  • Oppimateriaaliin perehtyminen: aiheina mm. monialainen yhteistyö ja eri ammattien roolit ja vastuut.
  • Tutustuminen monialaisen opiskelijatiimin jäseniin sekä työskentely yhdessä digitaalisessa oppimisympäristössä.

2. Monialainen SOKK-käytännönjakso toteutuu palvelujärjestelmän eri oppimisympäristöissä:

  • Osallistuminen SOKK-käytännönjaksolle osana oman alan käytännönopetusta tai harjoittelujaksoa.
  • Työskentely monialaisina opiskelijatiimeinä asiakastyössä.
  • Monialaisten opiskelijatiimien ohjaajina koulutetut käytännönohjaajat sekä opettajat.

3. Oppiminen arvioidaan käytännönjakson päättymisen jälkeen:

  • Yhteisten oppimistehtävien viimeistely monialaisissa opiskelijatiimeissä: oppimistehtävinä mm. monialaiset hoito- ja palvelusuunnitelmat, tiimi- ja yksilöreflektiot sekä oman oppimisen ja osaamisen kehittymisen arviointi.
  • Palautteiden kerääminen ja käytäntöjen kehittäminen edelleen.
Beigellä taustalla kuvattuna SOKK-opetusmalli, joka etenee kolmessa vaiheessa. Ensin on piirretty kuva, jossa tietokoneen hiiri on yhteydessä aivoihin ja sen alla lukee opiskelu digitaalisessa oppimisympäristössä. Siitä lähtee nuoli seuraavaan vaiheeseen, jossa on piirretty kuva neljästä toisiinsa yhdistetystä palapelin palasta ja alla lukee monialainen käytännönjakso palvelujärjestelmässä. Siitä lähtee nuoli viimeiseen vaiheeseen, jossa on piirretty kuva palavasta hehkulampusta ja alla lukee oppimistehtävien viimeistely ja oppimisen arviointi.

SOKK-opetusmalli.

SOKK- pedagoginen malli

SOKK-hankkeen oppimiskäsitys perustuu integratiivisen pedagogiikan ja kompleksisuusteorian yhdistävään pedagogiseen malliin.

Integratiivisen pedagogiikan mallia on kehitellyt kasvatustieteiden tutkija Päivi Tynjälä (2007; 2018) myöhemmin myös kollegoidensa (esim. Tynjälä, Virtanen, Klemola, Kostiainen & Rasku-Puttonen 2016) kanssa.

Integratiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan sitä, että oppimistilanteissa yhdistetään asiantuntijuuden keskeisiä elementtejä: teoreettista tietoa, käytännöllistä osaamista, itsesäätelytietoa sekä sosiokulttuurista tietoa (Tynjälä ym. 2016; Tynjälä 2018). Integratiivisen pedagogiikan mallissa olennaista on edellä mainittujen neljän asiantuntijuuden elementin integraatio ja niiden väliset suhteet. Teoreettista eli käsitteellistä tietoa sovelletaan käytännöllisen eli kokemuksellisen tiedon alueella. Samoin kokemuksellista käsitteellistetään esimerkiksi empiirisen tutkimuksen keinoin teoreettiseksi tiedoksi (Tynjälä ym. 2016). Itsesäätelytiedoilla ja -taidoilla tarkoitetaan metakognitiivisia ja reflektiivisiä taitoja, ja niiden kehittymiselle olennaista on jatkuva oman toiminnan ja oppimisen reflektointi. Reflektoimalla omaa oppimistaan ja toimintaansa oppija yhdistää teoreettisen ja kokemuksellisen tiedon itsesäätelytietoonsa ja muodostaa näin kokonaisvaltaisen käsityksen oppimastaan. Sosiokulttuurinen tieto on sosiaaliseen toimintaan liittyvää, usein “hiljaista tietoa”, joka kiinnittyy eritysesti käytännölliseen tietoon.

Beigellä taustalla on kuvattuna SOKK- pedagoginen malli. Keskellä kuvaa laatikon sisällä lukee sosiaalinen, kognitiivinen ja tunteiden taso. Oppimista tapahtuu kolmella inhimillisen toiminnan tasolla. Sitä ympäröi siniset laatikot, joissa lukee käsitteellinen tieto, käytännöllinen tieto, itsesäätelytieto ja sosiokulttuurinen tieto. Laatikoita ympäröi tekstit oppimisen itseorganisoituvuus, jonka alla lukee oppimista tapahtuu jatkuvasti, oppimisen paradoksi, jonka alla lukee oppimisen luonne on hallitsematon, oppimisen emergenssi, jonka alla lukee luodaan parhaat mahdolliset olosuhteet oppimiseen ja oppiminen

SOKK- pedagoginen malli.

Ongelmanratkaisuprosessi, johon kaikki edellä mainitut tiedon ja asiantuntemuksen lajit liittyvät, mahdollistaa integratiivisen ajattelun ja oppimisen. Oppimisympäristöjen ja -menetelmien on oltava sellaisia, joissa ongelmanratkaisuprosesseja joutuu harjoittelemaan. (Tynjälä ym. 2016.) Integratiivisen pedagogiikan mallissa ideaalina onkin, että käytännöllistä ja sosiokulttuurista tietoa omaksutaan autenttisessa työskentely-ympäristössä (Tynjälä, Häkkinen & Hämäläinen 2014). Tällöin myös teoreettisen tiedon yhdistäminen ja soveltaminen käytännön osaamiseen mahdollistuu, samoin kuin itsesäätelytaitojen oppiminen.

Integratiivisen pedagogiikan malli perustuu ymmärrykseen siitä, että oppimista tapahtuu kolmella inhimillisen toiminnan tasolla: sosiaalisella, kognitiivisella ja tunteiden tasolla (Tynjälä 2018). Integratiivisessa oppimisessa nämä kaikki tasot ovat läsnä ja niiden merkitys oppimiselle tunnustetaan.

Kompleksisuusteorialla SOKK-hankeen pedagogisessa mallissa viittaamme liverpoolilaistutkijoiden Helen Cooperin, Suzy Brayen ja Robert Geyerin (2004) kehittelemään monialaisen oppimisen kompleksisuuden huomioivaan teoriaan. Tutkijat esittävät, että monialainen oppiminen sisältää niin monenlaisia prosesseja, ettei sitä voi ymmärtää selkeän lineaarisena mallina. Monialainen oppiminen on ymmärrettävä kompleksisena kokonaisuutena, jonka he näkevät rakentuvan Toseyn (2002) jäsennyksen mukaisesti neljästä kompleksisuusteorian periaatteesta.

Ensimmäisen periaatteen mukaan oppiminen on ”itseorganisoituvaa”: Oppimista tapahtuu spontaanisti eri yhteyksissä. Tällainen oppiminen on usein kaikkein tehokkainta. Monialaisuuteen liittyvät esteet ja rajat kannattaa hyödyntää osana monialaista oppimista. Monialainen opetus tulisi järjestää antaen opiskelijoille vapautta oman oppimisensa aikatauluttamiseen. Myös oppimistavoitteet tulisi pitää mahdollisimman yksinkertaisina. (Cooper ym. 2004, 184–185.)

Toinen kompleksisuusteorian periaate on oppimisen ”paradoksaalisuus”: Oppiminen ei tapahdu aina tietyllä tavalla, vaan se on yksilöstä, ympäristöstä ja ajankohdasta riippuen vaihtelevaa ja muuttuvaa, mikä myös opettajan olisi ymmärrettävä. Oppimisen ei pidä ajatella tapahtuvan aina tietyn kaavan mukaan, sillä tämä voi rajoittaa oppijan oppimiskokemuksia. (Cooper ym. 2004, 184–185.)

Kolmas kompleksisuusteorian periaate on ”emergenssi”: Opettajien on luotava parhaat mahdolliset olosuhteet oppimiseen ja ymmärrettävä oppijan ja opettajan suhteen merkityksellisyys. Hankkeessamme tämä liittyy myös ohjaajakoulutukseen ja sen merkityksen ymmärtämiseen. Oppijan ammatti-identiteetin kehitykseen on kiinnitettävä huomiota, ja tiedostettava, millaisia roolimalleja monialaisessa koulutuksessa tarjotaan. (Cooper ym. 2004, 184–185.)

Edelliset kolme tarkoittavat, että oppimisessa työskennellään aina ”kaaoksen partaalla”, mikä on kompleksisuuteorian neljäs periaate. Tällä viitataan siihen, että on hyväksyttävä jatkuva muutos eikä täydellistä tasapainoa monialaisessa opetuksessa voida saavuttaa. Siinä ikään kuin jatkuvasti tasapainoillaan kaaoksen partaalla. (Cooper ym. 2004, 184–185.)

Lähteet:

Mikäli lähteessä on linkki, se avautuu uuteen välilehteen.

Cooper, H., S. Braye, & R. Geyer. 2004. ”Complexity and Interprofessional Education.” Learning in Health and Social Care 3:4, 179–189.

Tosey, P. 2002. Teaching on the Edge of Chaos. Complexity Theory and Teaching Systems. LTSN Imaginative Curriculum Knowledge Development Paper.

Tynjälä, P. 2007. ”Integratiivinen pedagogiikka osaamisen kehittämisessä.” Teoksessa Taidon tieto, toim. H. Kotila, A. Mutanen, & M. V. Volanen. Helsinki: Edita, 11–36.

Tynjälä, P. 2018. Integratiivinen pedagogiikka asiantuntijuuden kehittymisen tukena (video).

Tynjälä, P., P. Häkkinen, & R. Hämäläinen. 2014. ”TEL@work – Towards Integration of Theory and Practice.” British Journal of Educational Technology 45:6, 990–1000.

Tynjälä, P., A. Virtanen, U. Klemola, E. Kostiainen, & H. Rasku-Puttonen. 2016. ”Developing Social Competence and Other Generic Skills in Teacher Education: Applying the Model of Integrative Pedagogy.” European Journal of Teacher Education 39:3, 368–387.